Hääkukat omasta maasta - miten menee?

Mulla on melko kunnianhimoinen tavoite kasvattaa häihin pöytäkukat itse. Maaliskuun alussa kylvin ruiskaunokkia (ja samettikukkaa ja mustasilmäsusannaa kotipihaa varten). Ne ovatkin nousseet aika kivasti ja alkavat olla jo aika isoja! Sinivarjolle mulla oli suuret odotukset, mutta ne eivät ole nyt viikon aikana edes itäneet. Onkohan vika ollut siementen laadussa vai kylväjässä? Onneksi vielä on useampaa lajia kylvämättä.

Mutta koska elämä on, parhaiten ovat kasvaneet ne samettikukat ja mustasilmäsusannat. Tyypillistä.

Pihistä ja panosta

Juhlia järjestäessä ei voi panostaa ihan joka asiaan. Joistain asioista on pihistettävä.

Me panostamme valokuvaukseen. Halusimme ehdottomasti koko päivän kestävän dokumentaarisen valokuvauksen. Sen verran jouduin tästäkin (budjettisyistä) pihistämään, että kuvaus alkaa vasta first look -kuvilla ennen vihkimistä. Meille tulee DJ, tästä siis pihistys. En tiedä oltaisiinko bändiä haluttu muutenkaan, niin hyvä näin.

Lisäksi panostimme minun pukuuni. Sulhasen puvusta taas pihistettiin, vaikka tarkoitus ei näin ollut tehdä. Sormukseen halusin panostaa, heti kun huomasin sellaisen haluavani. Kengät ovat molemmilla edulliset. Kampauksen ja meikin otan ammattilaiselta - siis panostan. Kynnet jäävät sitten itse tehtäviksi.

Juhlapaikkaan halusimme panostaa ja myös koristeisiin. Koristeet eivät ole kovin hintavia hankkia, joten niitä tulee monipuolisesti. Kukkia haluan myös paljon, mutta yritän kasvattaa niistä suuren osan. Juotaviin panostamme siitä syystä, ettei se vaan lopu kesken. Ruoasta pihistettiin sen verran, että otimme edullisemman menun.

Kutsut teimme itse. Niille tuli hintaa 15 euroa. Yhteensä. Suurin pihistys! Huomenlahjoja emme varmaankaan osta.

Hääkynnet

Kuva

Kuva

Morsiamen huoliteltuun häälookiin kuuluu myös huolitellut kynnet. Ammattini takia en voi pitää pitkiä kynsiä ja kädet ovat kovassa käytössä muutenkin, eli usein huonossa kunnossa. Kesällä ajattelinkin ottaa tehokuurin käsien hoitoon ja alkaa kasvattamaan kynsiä hyvissä ajoin.

Kuva

Kuva

Sain häiden aikaan kaksi viikkoa lomaa. Joten mitään rakennekynsiä tai geelikynsiä ei kannata ottaa. Kestolakkauskin on vähän siinä ja siinä. Moneen asiaan olen jo tuhlannut häitä järjestäessä, joten voisiko tästä säästää? Kauniit kynnet saa itsekin lakkaamalla. Ostin vähän aikaa sitten Essien "Buy me a cameo" -kynsilakkaa ja siinä on kiva ruusukultaan vivahtava sävy. Kävisi siis myös yhteen kenkieni kanssa! Kynsien lakkaus ajoittuu varmaankin perjantai-illalle, joten saa nähdä, miten käy.

Kuva

One ring to rule them all

She's here.

Sain tällä viikolla sormuksen kaiverruksesta kotiin. On se ihana.

Hetkinen, eihän mun pitänyt ostaa sormusta. No joo, mutta tämä vei sydämeni. Lisäksi sain sen niin hyvällä tarjouksella, etten voinut kieltäytyä. Miinuspuolena oli sitten asiointi anopin kanssa. Hän päätti sitten mitä sinne kaiverretaan.

"Kyllä tähän laitetaan x <3 y. Mä aina vähän ihmettelen pareja, jotka laittaa &-merkin, että jos jo tässä kohtaa laitetaan &-merkki, niin mitenköhän liitto kestää."

Kuules anoppi. Minä olisin halunnut &-merkin ja nyt en sitä saanut. &-merkki siksi, että olemme ystäviä ja kumppaneita, me olemme tiimi. Ja vaikka rakkaus joskus väljähtyisikin, olemme silti tiimi.

No siellä se sydän nyt kuitenkin sitten on. Mieskin sanoi, että vähän on korni tuo sydän. Ehkä hänen sormukseen saamme sitten sen &-merkin! 

100 päivää häihin!

Iik, tänään on sata päivää häihin! Tähän aikaan sadan päivän päästä me ollaan naimisissa! Vihkiminen on nimittäin kolmelta iltapäivällä. Toivon vaan, että lunta sataisi vähän vähemmän, kuin tänään.

Tänään olin sovittamassa ikiomaa pukuani, joka on vihdoinkin saapunut liikkeeseen. Ja kyllähän se oli aivan upea. Ja iso! Pelkäsin, että painoa olisi tullut talven aikana niin paljon lisää, ettei mekko mahtuisi päälle. Suuri ylläri olikin, kun mekko sujahti päälle vähän liiankin helposti. Taisin seistä peilin edessä puoli tuntia. Tulipa taas ihana hääfliilis!

Palaveri juhlapaikalla

Käytiin viime viikolla kaasojen ja yhden bestmanin kanssa juhlapaikalla käymässä. Paljon saatiin käytyä käytännön asioita läpi ja uusia ideoita tuli reippaasti.

Eteiseen päätimme sijoittaa istumajärjestyksen (1) ja polttarikansiot/kuvat (2). Sain töissä hyvän idean laittaa kalaverkko seinälle ja siihen pienillä pyykkipojilla kuvia kiinni. Lahjapöydästä (5) väännettiin yhden kaason kanssa, mutta sain sen pidettyä juhlatilan puolella ihan siitä syystä, että meillä on toiveissa rahalahja. Joku kuitenkin haluaa tuoda jotain, siksi pöytä on yleensäkään olemassa. Lahjapöydän viereen sijoitamme toivomuspuun (6).

Eteisen vieressä on naulakko (3) ja wc:t (4), jonka takana on keittiö (13). Juhlatilassa on kiinteänä baaritiski (7), iso buffetpöytä (8) ja kaksi parrua katossa (12). Lisäksi tilaan tulee meidän pöytämme (9) lisäksi kahdeksan pöytää vieraille (10).

Yläkerta on navetan ylinen ja sinne pääsee vain ulkokautta (1). Heti oven viereen sijoitetaan baari (2), koska ei haluta, että porukkaa ramppaa tanssilattian (4) läpi vain juotavaa hakeakseen. Vieraille tulee sama määrä istumapaikkoja ja pöytiä (3), kuin alakertaan. DJ saa pöytänsä lavalle (5), jonka eteen hommataan tarvittaessa hallaharsoverhot. Sateen sattuessa vihkiminen olisi täällä yläkerrassa, enkä oikein miellä DJ:n laitteita "alttarikseni".  Vieraiden pöytiä saa mahdollisesti vähän tiiviimmin, että saadaan tuo yksi pöytä pois tanssilattian tieltä. Se tulee nimittäin olemaan täynnä. Tai ainakin minä aion tanssia! Tähän yläkertaan vielä kuvittelette 4,5 metrin korkeuteen (eli parruille) sidotut valosarjat valaisemaan, hämyisän tunnelman kynttilöineen...

Miltäs näyttää?

Latenttivaihe

Täällä vallitsee hääsuunnittelun osalta latenttivaihe: asiat junnaavat paikoillaan, kun oikein mikään ei kiinnosta eikä innosta. Kai tämä on ihan normaali vaihe, aina ei vain jaksa innostua hääjutuista. Ja muutakin elämää on ja on häiden jälkeenkin.

Häiden järjestämiseen liittyy paljon (turhia) stressin aiheita. Ei löydy sopivan sävyistä kaitaliinaa. Viinejä on vaikea valita. Kaasoille ei ole mekkoja. Tuliko nyt valittua vääränlainen fontti kutsuihin ja muihin paperituotteisiin? Nämä ovat nyt jääneet taakse ja tilalle on tullut tällaisia ihan oikeita stressin aiheita, kuten: Tuleeko kukaan perheellinen häihimme, kun emme kutsuneet lapsia? Tuleeko kukaan häihin, koska he eivät pidä minusta? Viihtyvätkö vieraat juhlissa? Onko kuvaaja sittenkään hyvä? Eikö kukaan halua tanssia, kun musiikki on vääränlaista (siis ei iskelmää eikä humppaa)?

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että hääsuunnittelu on yleisesti perseestä. Se ei ole hauskaa missään vaiheessa, vaan aina stressaavaa. Päätöksiä on tuhat. Mies ei osallistu päätöksiin, kuin juuri ja juuri omalta osaltaan. Kaikki on minun harteillani. Että siinä vinkkiä, jos haluatte järjestää häät!

Kutsut muuten lähtivät matkaan maanantaina. Niistä on jo tullut muutama ilmoittautuminenkin! Muutama on ollut jo melko innoissaankin häistä, se vähän nostaa omaakin mielialaa.